Julkaistu 9.8.2026

Miten siitepölymäärä mitataan? Näin Google Pollen API ja siitepölyseuranta toimivat

Sovellus näyttää siitepölymäärän omalta alueeltasi asteikolla 0–5, kasvi kerrallaan, viideksi päiväksi eteenpäin. Mutta mistä nuo luvut oikeasti tulevat? Vastaus on kahden hyvin erilaisen menetelmän yhdistelmä: katoilla olevat fyysiset siitepölypyydykset ja Googlen Pollen API:n laskennallinen malli, joka kattaa koko maan yhden neliökilometrin tarkkuudella.

Kaksi tapaa mitata siitepölyä

Siitepölytietoa on periaatteessa kaksi tapaa tuottaa: mitata se suoraan ilmasta, tai laskea se mallilla, joka yhdistää säädataa, maastotietoa ja tietoa kasvien kukinnasta. Molemmilla on omat vahvuutensa. Suora mittaus on tarkkaa siellä missä mittausasemia on, mutta asemia on aina rajallinen määrä. Laskennallinen malli taas kattaa koko maan tasaisesti, mutta nojaa ennusteeseen eikä havaintoon. Toimivin lopputulos syntyy, kun näitä kahta käytetään yhdessä — ja juuri tähän myös Siitepölytilanne.fi:n taustalla oleva data perustuu.

Perinteinen menetelmä: pyydykset katoilla

Suomessa siitepölyn ilmapitoisuutta on seurattu vuosikymmenten ajan fyysisillä pyydyksillä, joita ylläpitää muun muassa Turun yliopisto. Ns. Burkard-pyydykset on asennettu kattojen päälle kahdeksaan pisteeseen Helsingistä aina Kevoon Lapissa asti. Pyydyksessä on liikkuva keräysnauha, joka kerää ilmassa leijuvaa siitepölyä ympäri vuorokauden.

Kerätty nauha leikataan päivittäisiin osiin, ja tutkijat tarkastelevat näytteitä manuaalisesti mikroskoopilla — siitepölyjyväset tunnistetaan suku- tai heimotasolle asti, ja samalla lasketaan myös ilmassa leijuvia homeitiöitä (kuten Cladosporium ja Alternaria), jotka voivat niin ikään aiheuttaa oireita. Tätä havaintodataa yhdistetään sääennusteisiin ja ilmakehän leviämismalleihin sekä kentältä tehtäviin havaintoihin kasvien kukinnasta. Sade ja tuuli otetaan huomioon erikseen, koska ne vaikuttavat suoraan siihen, leviääkö siitepöly ilmaan vai painuuko se maahan sateen mukana.

Tämä menetelmä on työlästä mutta tarkkaa: se perustuu oikeaan, mitattuun dataan eikä pelkkään tilastolliseen keskiarvoon. Sen rajoite on kattavuus — pyydyksiä on vain kahdeksassa pisteessä, joten väliin jäävillä alueilla joudutaan aina jonkin verran tulkitsemaan ja mallintamaan.

Google Pollen API: laskennallinen malli koko maailmalle

Siitepölytilanne.fi hyödyntää tämän rinnalla Googlen Pollen API:a, joka tuottaa siitepölyennusteen yli 65 maalle yhden neliökilometrin ruudukolla, jopa viideksi päiväksi eteenpäin. Malli kattaa kolme kasviryhmää — heinät, rikkaruohot ja puut — sekä yhteensä 15 eri kasvilajia, kuten koivun, lepän, pähkinäpensaan, männyn, tammen sekä heinä- ja pujokasvit.

Googlen oman kuvauksen mukaan malli on ns. monikerroksinen (multilayer model), joka ottaa huomioon maastotyypin, ilmastollisen datan sekä kunkin kasvin arvioidun vuosittaisen siitepölyntuotannon. Näiden pohjalta malli laskee arvion siitepölyjyvästen määrästä ilmakuutiometrissä (jyvästä/m³) päivätasolla — sekä yhdistää tähän satoja paikallisia siitepöly-indeksejä ympäri maailmaa ja tiedon siitä, kuinka allergisoivia eri kasvien siitepölytyypit tyypillisesti ovat.

Tuloksena syntyy ns. UPI-asteikko (Universal Pollen Index), joka jaetaan kuuteen tasoon: 0 (ei siitepölyä), 1 (hyvin vähän), 2 (vähän), 3 (kohtalainen), 4 (paljon) ja 5 (hyvin paljon). Juuri tätä samaa 0–5-asteikkoa sovellus käyttää jokaisen kasvin kohdalla — kun näet sovelluksessa esimerkiksi koivun tason "4", se tarkoittaa samaa "paljon siitepölyä" -tasoa kuin Googlen mallissa.

Mistä Siitepölytilanne.fi:n luvut siis tulevat?

Sovellus hakee siitepöly-, sää- ja ilmanlaatutiedot alueellisesti — maakunnittain, ei koko maan keskiarvona — jotta luvut vastaisivat mahdollisimman hyvin sitä mitä juuri sinun alueellasi todellisuudessa tapahtuu. Taustalla yhdistyy siis laskennallinen, koko Suomen kattava malli sekä se tieto, jota fyysiset mittausasemat tuottavat todellisesta tilanteesta. Kun katsot sovelluksesta esimerkiksi koivun tai heinän tason, luku ei ole arvaus vaan tiivistetty yhteenveto tästä datasta.

Kumpi on tarkempi — malli vai mittaus?

Kumpikaan menetelmä ei yksin ole täydellinen. Pelkkä laskennallinen ennuste, joka perustuu vain edellisvuosien keskiarvoihin ja lämpösummalaskelmiin, ei pysty korjaamaan itseään reaaliajassa sään mukaan — tällaiset ennusteet voivat olla väärässä useiden viikkojen ajan, jos kevät on poikkeuksellisen aikainen tai myöhäinen. Pelkkä fyysinen mittaus taas antaa tarkan luvun vain siellä missä pyydys sattuu olemaan, ei koko maassa. Yhdistämällä nämä kaksi — todellinen mittausdata ja laajasti kattava laskennallinen malli — saadaan ennuste, joka on sekä ajantasainen että alueellisesti kattava. Tämä on myös syy siihen, miksi sovellus kannattaa pitää auki juuri nyt eikä nojata muistinvaraisesti viime vuoden kalenteriin: tarkka ajankohta vaihtelee vuosittain säiden mukaan, eikä sitä voi täysin ennustaa etukäteen.

Lähteet: Google Maps Platform, Pollen API – Universal Pollen Index, Google Maps Platform, Pollen API – yleiskatsaus, Google Maps Platform -blogi, Pollen API:n julkistus, Turun yliopisto, Näin syntyy siitepölyennuste